Kohti lumisia maisemia

Nordkappista aloitimme laskeutumisen kohti etelää. Sää jatkui pilvisenä ja sateisena, eikä mitään uutta ollut tiedossa sadan kilometrin aikana, koska jouduimme palaamaan osan matkaa samaa tietä takaisin. Päästyämme uudelle tieosuudelle, oli pimeys jo laskeutunut yllemme. Vesisade jatkui yhä kohtalaisena, vaikka olimme jo saavuttamassa Altan kaupunkia. Vähän ennen Altaa huomasimme pari camping-aluetta, jotka olivat näköjään jo sulkeneet porttinsa kesän päätyttyä. Vähän ennen saapumista itse kaupunkialueelle päätimme kokeilla, olisiko meillä samanlainen onni myötä sisämajoitusten suhteen, kuin tähän mennessä reissua oli ollut. Tien varressa ollut ”Rooms” kyltti johdatti meidät paritalon kokoisen omakotitalon pihalle. Siinä hetken mietimme, että täältä ei ehkä ihan halvalla yötä irtoa, mutta kuitenkin tulimme siihen tulokseen, ettei kysyminen mitään maksa. Kävin pimputtamassa ovikelloa, jolloin talon takaa ilmestyi vanhempi rouvashenkilö paikalle. Kysyin olisiko hänellä huonetta vapaana ja hän totesi tilaa löytyvän. Ennen kuin kerkesin kysyä hintaa, hän oli jo esittelemässä, mitä mukavuuksia ”huoneesta” löytyisi. Huone osoittautuikin ison kaksion kokoiseksi taloksi, jossa olivat nahkasohvat, televisiot, pyykinpesukoneet jne. Tässä vaiheessa sain vihdoin viimein suustani ulos, että mihinkähän hintaan tämä asunto saisi tulla meidän käyttöömme ensi yöksi. Rouva hetken mietti ja ilmeisesti tarjosi jo talvikauden hintaa, joka oli 500 kruunua (65 €). Totesin, että budjettimme on maksimissaan 300 kruunua (39 €), johan rouva totesi, että kun täällä on kaikkea luksusta. Pidimme kuitenkin päätöksestä kiinni, että yöpymisen hinta saa olla maksimissaan 20 euroa per nuppi per yö, jos majoittuisimme muualla kuin teltassa. Selitin asian myös rouvalle, ettei budjettimme ihan riitä moiseen yöpymiseen. Siinä vaiheessa olin jo lähes kiittämässä esittelystä ja tarjouksesta, jolloin rouva totesi, että 300 kruunua on ihan ok yhdestä yöstä. Hetken meni tajuta itseltäkin, että oliko hän tosissaan, sillä en kuvitellut itsekään missään vaiheessa nahkasohvilla kalustetussa paritalon puolikkaassa nukkuvani reissun aikana. Kuitenkin kysyntä ja tarjonta kohtasivat oikealla hetkellä.

Olohuone.


Keittiö.


Makuuhuone. Makuupusseja emme suinkaan tarvinneet, kun kerrankin oli tilaisuus nukkua lakanoissa.


Tässä välissä reissua voidaan todeta, että Norjaan matkaamisessa on tietyt omat hyvät puolensa kesäkauden päätyttyä. Monissa camping-paikoissa on huomattavasti edullisemmat hinnat jo pelkästään telttamajoitukselle, jos haluaa hyödyntää wc:tä, keittokatoksia yms. Myös pikkumökkejä saatikka isompia lukaaleja voi saada sopivaan hintaan, kuten meidän tilanteessa on osoittautunut. Hintaneuvotteluja on voinut aina käydä ainakin näin kesäkauden ulkopuolella.

Saatuamme kamppeemme sisään ehkä reissumme parhaimpaan majoitustilaan, myös hinta-laatu suhteessa, päätimme käydä pikaisesti katsastamassa, miltä Alta näyttää ilta-aikaan. Kurvailtuamme läpi kaupungin ja tankattuamme auton, päätimme siirtyä nahkasohvien ääreen ja sitä kautta myös nukkumaan pitkästä aikaa ajoissa.

Aamun valjettua saimme itsemme liikkeelle normaalia aikaisemmin. Vaikka kaupunkimatkailu ei kuulunut suunnitelmiimme, sillä päätimme vain keskittyä luonnon maisemien ihailuun, kävimme silti pikaisesti pyörähtämässä Altan keskustan liikkeissä. Tungettuamme tunnin edestä kruunuja parkkimittariin, kerkesimme jo reilussa puolessa tunnissa autolle takaisin. Siinä ajassa ehdimme todeta paikallisen hintatason ja paikkojen huonot aukioloajat näin lauantaisin. Tämä pikakierros Norjan kaupunkimaisemassa riitti ja otimme pikaisesti suunnaksi Tromssan.

Altasta lähdettyämme olimme nähneet muutamat pilkahdukset auringosta. Auringon kerätessä voimia pilvimassan seassa, kerkesin kaivaa aurinkolasit ensi kertaa esille koko reissun aikana. Kauaa ei tarvinnut auringonsäteistä nauttia, sillä silmäämme osuivat ensimmäiset kaukaiset vuoret, joiden huipuilla oli jo satanut lunta. Hetkeä myöhemmin alkoi lunta sataa myös meidän tieosuudella. Maisemat näyttivät taas erilaisilta vuorien kietoutuessa ohueen lumipeittoon. Lumen tulo ei tässä vaiheessa vielä huolettanut, koska se suli saman tien tullessaan alas. Olimmehan kuitenkin vielä rohkeasti kesärenkailla liikenteessä.

Maisemaa Altasta lähdön jälkeen löytyy videona täältä.



Ensilumi vuorten huipuilla.


Maisemaa matkan varrelta.


Ensilumi houkutteli sen verran, että mietimme kiipeämistä lumirajalle. Päätimme kuitenkin katsastaa, jos jokin tie alkaisi sopivasti nousta lumirajalle. Pitkään ei tarvinnut ajaa, kun otolliselta näyttävä tie tuli vastaan. Päätimme katsastaa, nousisiko tie tarpeeksi korkealle, lumirajalle asti. Ja näin myös kävi. Noin 6 kilometrin ajon jälkeen olimme saavuttaneet lumirajan. Ilman lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten tiet olivat pysyneet sulina. Kävimme hieman köpöttelemässä ulkosalla ja nauttimassa lumipeitteisestä maisemasta, jonka jälkeen palasimme takaisin isolle tielle.

Matkalla lumirajalle.


Maisemaa lumirajan korkeudelta.


Maisemaa lumirajan korkeudelta.


Jatkettuamme matkaa arviolta lähes sata kilometriä, alkoi tie nousta ylemmäs vuoristoon. Hieman hämmästelimme, kuinka ylös nousisimme, sillä olimme jo saavuttaneet lumirajan jokin aika sitten. Kiivettyämme korkeammalle kuin koko reissun aikana olimme käyneet, havaitsimme lämpötilan olevan jo jonkin verran pakkasen puolella. Vastaan tulevat autot ajelivat jo melko maltillisesti ja lohdutukseksi, emme vielä monellakaan nastarenkaita havainneet. Päästyämme tien korkeimmalle kohdalle, oli tien sivussa havaittavissa jo reilumpaa jääkerrosta, itse ajoradan kuitenkin ollessa sula. Tämäkin siitä syystä, että aurinko paistoi korkeammalla sen verran, että musta asvaltti pysyi sulana.


Videokuvaa lumisesta vuoristomaisemasta löytyy täältä. (Valitettavasti video on turhan pitkä, kun ei ole videonkäsittely ohjelmaa reissukoneella.)


Laskeuduttuamme alas vuorilta, oli sää taas pilvisen sateinen ja lämpötila plussalla. Vuorilla käynti kuitenkin muistutti siitä, että säätiedotuksia oli tarkkailtava useammin ja ajomatkat suoritettava päiväsaikaan. Korkeammalle noustessa ei kelejä voi kuitenkaan niin tarkasti ennustaa, joten pelivaraa oli otettava runsaasti.

Illan hämärtyessä olimme saapuneet jo noin 90 kilometrin päähän Tromssasta. Päätimme leiriytyä vielä valoisaan aikaan, sillä parin mökkiyöpymisen jälkeen oli aika yöpyä teltassa. Säätiedotus oli sopivasti luvannut pakkasyötä, joten liian kuumasta ei tarvinnut tulevana yönä kärsiä. Otimme isommalta tieltä hieman pienemmän tien syrjempään, josta löysimme itsellemme sopivan tasaisen leiriytymispaikan. Kun olimme saaneet teltan pystytettyä, kokkailimme vielä wokkipataa ennen nukkumaan menoa. Höysteeksi lisäsimme elämämme kalliimmat kinkkusuikaleet, jotka olimme muutama tunti sitten ostaneet. Luulimme paketin kyljessä olleen hinnan olevan myyntihinta, mutta ilmeisesti se liittyi johonkin tarjouskortilla saataviin alennuksiin. Kassalla nimittäin 400 gramman kinkkusuikaleille tuli hintaa 60 kruunua eli noin 8 euroa.