Päivän urakkana oli ottaa suunta lähemmäs Nordkappia perinteiseen tapaan – niin pitkälle kuin jaksaisimme. Maisemat vaihtuivat silmiemme edessä, oli ylämäkeä ja alamäkeä. Erään kukkulan maisemapaikalta, johon pysähdyimme kuvaamaan, löytyi jonkun ”Matka-Ratto”. Kyllä se taitaa vaan niin olla, että Norjan maisemat ovat paremmat kuin lehdessä kuvatut tunturit ja laaksot… Ei kai muuten kukaan olisi lehteään pois heittänyt?
Rattoisat maisemat.
Pieni kylä meren äärellä.
Rauhallinen asuinpaikka.
Maisemaa korkeammalta vuoristosta.
Kelpaisi asustella moisissa maisemissa.Matkan puolivälissä pääsimme taas nauttimaan soratien ihanuudesta. Tällä kertaa kartturilla ei ollut osuutta eikä arpaa asian kanssa, vaan syy löytyi norjalaisten tienparannustöistä. Ja kun kerran on tietä alettu parantaa, sitä parannetaan useampi kilometri. Moista kärrypolkua ei ole tullut vähään aikaan ajettua, kun matelimme kivilohkareiden ja työajoneuvojen seassa, röykkyisellä ja savisella tiellä.
Soratiepätkä edessä.
Aina kun luulimme tietöiden päättyvän, ilmestyi nyppylän takaa uusi pitkä pätkä nenämme eteen. Yhteensä noin 7 kilometrin matkan ajelimme matelemalla eteenpäin.Illan hämärtyessä saavuimme Lakselviin, jossa päätimme viettää yömme. Tankatessamme autoa, tiedustelimme myyjättäreltä mahdollisia paikkoja yöpymiselle. Tähän aikaan vuodesta ei kuulemma enää yksikään camping-alue ollut auki Lakselvissa, joten päätimme jatkaa matkaa. Pitkään ei tarvinnut ajaa, kun huomasimme aivan tien varressa olleen camping-alueen, jossa tuntui olevan väkeä. Apukuskin roolissa oli minun vuoroni pistäytyä sisällä tiedustelemassa yöpymisestä. Astuessani sisään matalaan majaan juoksi vastaani iso lauma teinejä ruokalautaset käsissä. Tiskillä kysyin englanniksi, olisiko camping-alue auki, johon sain vastaukseksi tummatukkaiselta tytöltä, että ” Är du finska?”. Hetken mietin, että mitäs ihmettä, mutta sain kuitenkin suustani ulos, että ”Ja”. Siihenpä tyttö totesi, että ”No puhutaanpa sitten suomia”. Selitettyäni asian suomeksi, totesi tyttö, että ensi yönä sataa reippaasti, eikä hän sen takia meitä telttaan laita majoittumaan. Hetken hän mietiskeli ja sanoi, että saisimme mökin 200 kruunulla (26 €), kun alueella oli käynnissä leirikoulu. Siinä kohtaa en tarvinnut edes valuuttamuunninta vaan totesin meneväni hakemaan rahapussin. Tämä oli jo toinen kerta, kun jätimme telttayön väliin reissumme aikana.
Maksettuamme yöpymisen, kysyin vielä, onko alueella jossain päin suihkuja ja wc-tiloja, sillä yleensä camping-alueella olevat mökit ovat vain muutaman neliön kokoisia ”leikkimökkejä”, joissa mahtuu vain yöpymään ja muut faciliteetit ovat yhteisessä käytössä. Tähän tyttö totesi, että sieltä löytyy kaikki, on kuulemma luksusmökki. Tässä vaiheessa ei voinut muuta kuin todeta, että jokin onnen kantamoinen on taas kerran matkassa. Ei ihan heti olisi uskonut, että keskellä ei mitään törmää suomalaiseen, joka tarjoaa mökin kaikilla varusteilla pilkkahintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti