Juuri ennen Utsjokea aloimme tihrustaa taivaalle, että mikä ihme siellä valaisee pilviä. Valon hieman voimistuessa tajusimme, että ne taitavat olla revontulia. Niiden loisto oli siis alkamaisillaan. Parkkeerasimme automme tien sivuun ja sammutimme valot. Ei siinä muu auttanut kuin kaivaa kameranjalusta ja vermeet esiin. Näky oli aivan mielettömän upea!
Aikamme revontulia ihailtuamme jatkoimme matkaa. Tihrustimme kuitenkin jatkuvasti taivaalle ja nautimme värien loistosta. Jossain vaiheessa tuntui, että revontulet alkoivat voimistua lisää. Päätimme pysäyttää auton saman tien tien sivuun ja katsella tilannetta. Sitten tapahtui jotain, mitä meistä kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt tai kokenut. Taivaanrantaan ilmestyi uusi kapea revontulijana. Yhtäkkiä se voimistui, leiskui kaikissa eri väreissään ja suorastaan räjähti päällemme. Tunnelma oli täysin sanoin kuvailematon. Tulimeri jatkui laajenemistaan kokoajan meitä kohti ja hetken päästä näytti siltä, että revontulet leijuivat 20 metrin päässä ilmassa aivan silmien edessä. Se tuntui aivan käsittämättömältä, aivan kuin niihin olisi voinut kurkottaa ja ottaa kiinni. Koko tapahtuma kesti vain minuutin. Siinä ajassa en kerennyt muuta kuin ottaa kuvan edellisillä asetuksilla tukemalla kameran auton ovea vasten. Kuva ei ole mitenkään onnistunut, mutta ehkä se antaa teille jotaina käsitystä, millainen valomeri oli silmiemme edessä. Tällaista ei välttämättä enää toista kertaa elämässään koe.
Nautittuamme tarpeeksi revontulien ja tähtien loisteesta, jatkoimme matkaamme Utsjoen keskustaan. Kello oli tuolloin puoli yksi yöllä, joten päätimme ohittaa paikan ja siirtyä muutaman kilometrin päähän yöpymään keskelle tunturikoivikkoa. Yö meni erittäin leppoisasti nukkuessa pehmeä sammal alustana. Aamulla valkenivat upeat maisemat Utsjoelle ja Norjan puolelle.
Utsjoki. Norja alkaa joen toiselta puolen.
Ensimmäinen yöpymispaikka.
Vanhat Utsjoen kirkon mökit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti